Sonaatti -termi otettiin käyttöön 1600-luvulla, varhaisbarokin aikana, kuvaamaan instrumenteille sävellettyä musiikkia, erotuksena lauletusta musiikista. Vuosisadan vaihteessa sonaatti -termin käyttö muuttui tarkoittamaan kamarimusiikkia soolosoittimelle (yleensä piano) tai soolosoittimelle ja pianolle. Pianon rooli ei ollut tässä vaiheessa jumittumut säestäjän osaan, vaan esim. yhdistelmälle viulu-piano tehtiin teoksia, joissa säestävänä soittimena oli viulu, pianon keskittyessä melodioihin tai joissa molemmat soittivat tasavertaisina.
Sonaatista tuli hyvin tärkeä musiikin muoto klassismin aikana. Klassiseen sonaattiin kuuluu 3 tai 4 osaa, joista lähes poikkeuksetta vähintään yksi on sonaattimuotoinen. Kaikki klassismin ajan tunnetut säveltäjät kirjoittivat pianosonaatteja. Muutamia mainitakseni Haydn, Clementi, Mozart. Aikakauden tunnetuimpia pianosonaatteja ovat luultavasti Beethovenin Pathétique Sonata ja Kuutamo- sonaatti.
Sonaatit sävellettiin pääasiassa harrastelijoiden iloksi ja ajanvietteeksi, mutta esim. monet Beethovenin muista sonaateista olivat jo niin vaikeita, että vain ammattilaiset pystyivät soittamaan niitä kunnolla.
Pianon kehitys
1700-luvulle tultaessa Italialainen soitinrakentaja Bartolomeo Cristofori mullisti kosketinsoitinmusiikin kehittämällä fortepianon. Fortepiano oli cembalon kehittyneempi muoto, joka toi pianon soittomahdollisuudet dynamiikan vaihtelujen myötä aivan uudelle tasolle. Soitin oli monimutkaisempi rakentaa ja kalliimpi kuin cembalo, joten se ei lyönyt itseään läpi ennenkuin 1760-luvulla. Tämän jälkeen pianon suosio räjähti hurjaan nousuun.
Klassinen musiikki aatelisilta porvareille
Porvariston sivistystason noustessa, musiikkia alettiin harrastaa aateliston lisäksi ylemmän porvariston salongeissa ja alemman porvariston kodeissa sekä 1700-luvun jälkipuolella myös julkisissa konserteissa. Suosituimpia soittimia olivat yllättäen piano, huilu ja viulu, joista piano oli erityisesti naisten suosiossa. Musiikkiesityksistä tuli oleellinen osa viihtyisän illan luomisessa. Perustettiin amatööripohjalla toimivia musiikkiseuroja, jotka harjoittelivat nimenomaan erilaisia illanistujaisia varten suunniteltuihin esiintymisiin. Musiikista tuli yhä enemmän jokamiehen ja -naisen oikeus, mitä varten syntyivät laajat markkinat ja kaupalliset koneistot soitinrakennuksineen, musiikin kustantamisineen ja painamisineen, opetusinstituutioineen ja oppikirjoineen, musiikkikirjoitteluineen ja -kritiikkeineen.
Baldassare Galuppi (1706 - 1785)
italialainen cembalisti ja säveltäjä.
toimi Venetsian lisäksi Lontoossa ja Pietarissa.
yli 100 oopperaa, 90 pianosonaattia ja konserttoja mm. viululle
ensimmäinen ooppera 16-vuotiaana à epic fail (huudettiin pois lavalta)
Saavutti myöhemmin kuitenkin suuren suosion ja sai osakseen suosionosoituksia minne ikinä menikin.
Galuppi unohtui hyvin nopeasti tämän kuoleman jälkeen.
Englantilainen Robert Browning kirjoitti 15-säkeisen runon nerona pidetystä säveltäjästä
I. Oh, Galuppi, Baldassaro, this is very sad to find! I can hardly misconceive you; it would prove me deaf and blind; But although I give you credit, 'tis with such a heavy mind ! II. Here you come with your old music, and here's all the good it brings. What, they lived once thus at Venice, where the merchants were the kings Where St. Marks is, where the Doges used to wed the sea with rings? VI. Well (and it was graceful of them) they'd break talk off and afford -- She, to bite her mask's black velvet, he to finger on his sword, While you sat and played Toccatas, stately at the clavichord? VII What? Those lesser thirds so plaintive, sixths diminished, sigh on sigh, Told them something? Those suspensions, those solutions -- " Must we die? " Those commiserating sevenths-" Life might last! we can but try! " VIII. Were you happy? "--" Yes."--" And are you still as happy? "--" Yes--And you? " Then more kisses "--" Did I stop them, when a million seemed so few? " Hark--the dominant's persistence, till it must be answered to! IX. So an octave struck the answer. Oh, they praised you, I dare say! "Brave Galuppi! that was music! good alike at grave and gay! I can always leave off talking, when I hear a master play." X. Then they left you for their pleasure: till in due time, one by one, Some with lives that came to nothing, some with deeds as well undone, Death came tacitly and took them where they never see the sun. XI. But when I sit down to reason,--think to take my stand nor swerve Till I triumph o'er a secret wrung from nature's close reserve, In you come with your cold music, till I creep thro' every nerve, XII. Yes, you, like a ghostly cricket, creaking where a house was burned Dust and ashes, dead and done with, Venice spent what Venice earned! The soul, doubtless, is immortal--where a soul can be discerned. XIII. "Yours for instance, you know physics, something of geology, Mathematics are your pastime; souls shall rise in their degree; Butterflies may dread extinction,--you'll not die, it cannot be!
Pianosonaatti 1700 -luvun illanistujaisissa.
Sonaatti -termi otettiin käyttöön 1600-luvulla, varhaisbarokin aikana, kuvaamaan instrumenteille sävellettyä musiikkia, erotuksena lauletusta musiikista. Vuosisadan vaihteessa sonaatti -termin käyttö muuttui tarkoittamaan kamarimusiikkia soolosoittimelle (yleensä piano) tai soolosoittimelle ja pianolle. Pianon rooli ei ollut tässä vaiheessa jumittumut säestäjän osaan, vaan esim. yhdistelmälle viulu-piano tehtiin teoksia, joissa säestävänä soittimena oli viulu, pianon keskittyessä melodioihin tai joissa molemmat soittivat tasavertaisina.
Sonaatista tuli hyvin tärkeä musiikin muoto klassismin aikana. Klassiseen sonaattiin kuuluu 3 tai 4 osaa, joista lähes poikkeuksetta vähintään yksi on sonaattimuotoinen. Kaikki klassismin ajan tunnetut säveltäjät kirjoittivat pianosonaatteja. Muutamia mainitakseni Haydn, Clementi, Mozart. Aikakauden tunnetuimpia pianosonaatteja ovat luultavasti Beethovenin Pathétique Sonata ja Kuutamo- sonaatti.
Sonaatit sävellettiin pääasiassa harrastelijoiden iloksi ja ajanvietteeksi, mutta esim. monet Beethovenin muista sonaateista olivat jo niin
vaikeita, että vain ammattilaiset pystyivät soittamaan niitä kunnolla.
Pianon kehitys
1700-luvulle tultaessa Italialainen soitinrakentaja Bartolomeo Cristofori mullisti kosketinsoitinmusiikin kehittämällä fortepianon. Fortepiano oli cembalon kehittyneempi muoto, joka toi pianon soittomahdollisuudet dynamiikan vaihtelujen myötä aivan uudelle tasolle. Soitin oli monimutkaisempi rakentaa ja kalliimpi kuin cembalo, joten se ei lyönyt itseään läpi ennenkuin 1760-luvulla. Tämän jälkeen pianon suosio räjähti hurjaan nousuun.Klassinen musiikki aatelisilta porvareille
Porvariston sivistystason noustessa, musiikkia alettiin harrastaa aateliston lisäksi ylemmän porvariston salongeissa ja alemman porvariston kodeissa sekä 1700-luvun jälkipuolella myös julkisissa konserteissa. Suosituimpia soittimia olivat yllättäen piano, huilu ja viulu, joista piano oli erityisesti naisten suosiossa.Musiikkiesityksistä tuli oleellinen osa viihtyisän illan luomisessa. Perustettiin amatööripohjalla toimivia musiikkiseuroja, jotka harjoittelivat nimenomaan erilaisia illanistujaisia varten suunniteltuihin esiintymisiin. Musiikista tuli yhä enemmän jokamiehen ja -naisen oikeus, mitä varten syntyivät laajat markkinat ja kaupalliset koneistot soitinrakennuksineen, musiikin kustantamisineen ja painamisineen, opetusinstituutioineen ja oppikirjoineen, musiikkikirjoitteluineen ja -kritiikkeineen.
Baldassare Galuppi (1706 - 1785)
Johann Schobert (n. 1735 - 1767)
- saksalainen cembalisti / klavikordisti ja säveltäjä
- julkaisi instrumenttimusiikkiaan omakustanteina
· lukuisia sonaatteja ja konserttoja cembalolle.A Toccata of Galuppi's. - Robert Browning
I.
Oh, Galuppi, Baldassaro, this is very sad to find!
I can hardly misconceive you; it would prove me deaf and blind;
But although I give you credit, 'tis with such a heavy mind !
II.
Here you come with your old music, and here's all the good it brings.
What, they lived once thus at Venice, where the merchants were the kings
Where St. Marks is, where the Doges used to wed the sea with rings?
VI.
Well (and it was graceful of them) they'd break talk off and afford
-- She, to bite her mask's black velvet,
he to finger on his sword,
While you sat and played Toccatas, stately at the clavichord?
VII
What? Those lesser thirds so plaintive, sixths diminished, sigh on sigh,
Told them something? Those suspensions, those solutions -- " Must we die? "
Those commiserating sevenths-" Life might last! we can but try! "
VIII.
Were you happy? "--" Yes."--" And are you still as happy? "--" Yes--And you? "
Then more kisses "--" Did I stop them, when a million seemed so few? "
Hark--the dominant's persistence, till it must be answered to!
IX.
So an octave struck the answer. Oh, they praised you, I dare say!
"Brave Galuppi! that was music! good alike at grave and gay!
I can always leave off talking, when I hear a master play."
X.
Then they left you for their pleasure: till in due time, one by one,
Some with lives that came to nothing, some with deeds as well undone,
Death came tacitly and took them where they never see the sun.
XI.
But when I sit down to reason,--think to take my stand nor swerve
Till I triumph o'er a secret wrung from nature's close reserve,
In you come with your cold music, till I creep thro' every nerve,
XII.
Yes, you, like a ghostly cricket, creaking where a house was burned
Dust and ashes, dead and done with, Venice spent what Venice earned!
The soul, doubtless, is immortal--where a soul can be discerned.
XIII.
"Yours for instance, you know physics, something of geology,
Mathematics are your pastime; souls shall rise in their degree;
Butterflies may dread extinction,--you'll not die, it cannot be!